Kuutti kuoli verkkoon

Itä-Savo uutisoi tänään, että Joutenvedeltä on ilmoitettu verkkoon kuollesta kuutista.

Kuva: Juha Taskinen

Eipä siinä pitkään taas mennyt, verkkokalastuskieltohan loppui viikko sitten, ilmiselvästi liian aikaisin. Reilu tunnustus kuitenkin kalamiehelle siitä, että ilmoitti tapauksesta. Olin melko varma, että yhtään ilmoitusta ei tänä kesänä eikä ihan heti jatkossakaan tulisi. Osakaskunnissa on kuulemma vaikenemisen lakia taottu kalamiesten kalloihin oikein urakalla. Ilmeisesti vieraspaikkakuntalaista ei omerta ollut tavoittanut.

 Kevään mittaan kuultiin muutamista rajoitusalueella tavatuista verkoista, en tosin osaa arvioida, kuinka tehokasta Metsähallituksen valvonta oli. Kaksi miestä veneessä 1800km2 suuruisella alueella Saimaan sokkeloissa ei kuulosta kovin kattavalta, varsinkaan kun luvattomia verkkoja tuskin on merkitty.

   Valvonnoissa ilmennyt suurin ongelma liittyy, ehkä hieman yllättäen, katiskoihin. Kolmannes tarkistetuista katiskoista oli laittomia, eli niiden nielu oli liian löysä eikä sitä ollut varustettu rajoittimella. Niinpä kesäkuun alussa kuutti kuoli tälläiseen katiskaan Pihlajavedellä.

Kuva: Metsähallitus

 Itä-Savon nettisivuilla (joita hallitsevat puskasta ammuskelevat kylähullut) asiasta sukeutui keskustelu, jossa mm. väitettiin, että tietoa ei ole tarpeeksi. Melkoisessa umpiossa on täytynyt pysytellä, jos Saimaalla kalasteleva ei ole kuullut pyydysrajoituksista. Toisaalta kyseessä voi olla nykytrendin mukainen elämäntapa, jossa ei seurata tiedotusvälineitä mutta siitä huolimatta tiedetään kaikki maailman asiat. Onpa meillä kansanedustajakin, joka kerskuu sillä, ettei katso televisiota ta kuuntele radiota.

Päivän lausunto, osa 1

  Silloin tällöin sattuu silmään niin kuolemattomia lausuntoja, että ne tekee mieli ikuistaa. Aloitetaanpa uusi sarja niistä!

 Päivän kunniamaininta menee Joensuuhun. Pielisjoessa kaupungin keskellä sijaitsee Ilosaari, jonka halki virtaava Kaluvirta on tarkoitus peittää ja asvaltoida parkkipaikaksi. Asiasta on antanut lausunnon Joensuun kaupungin kaavoitusarkkitehti Katariina Surakka ja kuunnelkaa, näin se soi:

 - Kaluvirta vie paljon käyttökelpoista tilaa ihmisiltä muiden luonnonolioiden käyttöön.

Vanhoja ja nuoria

 Otin sunnuntain päivälenkille kamerankin mukaan, mutta tuuli oli voimakas ja esim. perhosten kuvaamisesta ei tullut oikein tulosta. Lämpimässä säässä lentokin oli vilkasta, eikä lajinmäärityksiä saanut aina tehtyä kiikarillakaan. Orvokki- ja angervohopeatäpliä oli lennossa mukavasti, samoin papurikkoja, mutta vilkkaasta lennosta johtuen en saanut selvää, joko joukossa oli tummiakin. Muista mainittakoon karhu- ja täpläsillikkäät sekä muutama tesmaperhonen.
 


 Nokkosperhosia tuntuisi olevan enemmän kuin moneen vuoteen ja se aiemmin ennusteltu kolmas sukupolvikin on tuloillaan: Nokkospuskassa retkeili jo joukko alle sentin pituisia toukkia.





Neitoperhosia näkyi keväällä ilahduttavan paljon, mutta niiden uudesta sukupolvesta ei ole vielä havaintoa. Yllättäen lenkin varrella tuli vastaan kaksi vanhaa, kovin kulunutta yksilöä.






 Vuoden tauon jälkeen tuulihaukat ovat palanneet pesimään Makkolan Raatesuolle. Peltoaukealla on kolme pöntön paikaksi sopivaa latoa, joista yksi on ollut asuttu vuosikausia. Talvella 2010 lato uhkasi kuitenkin sortua ja pönkityksen takia harjan alla ollut pönttö jouduttiin ottamaan pois. Jostain syystä muut pöntöt eivät viime vuonna haukoille kelvanneet ja pesintä jäi väliin.

Pöntössä alkaa olla täyttä.

Nyt haukat ovat siis palanneet ja juhannusaattona pöntöstä rengastettiin viisi poikasta!

Aikaisia hyönteishavaintoja

 Näin tänään 2.7. kesän ensimmäisen keisarinviitan. Myös muita isoja hopeatäpliä, ainakin orvokkihopeatäpliä oli jo useita lennossa. Nokkosperhosen syyssukupolvi (vai voiko sellaisesta enää puhua) oli lennossa jo juhannuksena. Niistä tuskin on enää talvehtijoiksi, tosin kolmas sukupolvi ehtii vielä hyvin aikuistua.

Keisarinviitta (Argynnis paphia) ruusuruohon kukalla

 Pari haapaperhoskoirastakin näkyi kesäkuun puolella, ritareja aivan kuun alussa.

Yhtä lailla aikaisessa ovat sudenkorennot. Paikallinen harvinaisuutemme, sorjahukankorento on tänä vuonna kuoriutunut jo touko- kesäkuun vaihteessa. Kävin pelipaikoilla Louhen Suurijoella 12.6. jolloin paikalla lenteli jo sukukypsiä koiraita, näinpä parittelevan parin ja yhden naaraankin. Normaalivuosina sorjahukat kuoriutuvat juuri kesäkuun 10.-12. päivän tienoilla. Samalla reissulla näin munivan karvaukonkorennon ja runsaasti neidon- ja immenkorentoja.

Nuori sorjahukankorento (Libellula fulva)

 Juhannuksena, jolloin sorjahukankorentojen parittelukausi on yleensä kiihkeimmillään, näkyi joella enää muutamia koiraita.

Puruveden puolesta

  Puruvesi on osa Saimaan vesistöä ja se ulottuu Kerimäen, Kesälahden ja Punkaharjun kuntien alueelle. Järvi on ollut maankuulu kirkkaudestaan ja puhtaudestaan. Näiden perusteella Puruvesi on liitetty Natura2000-verkostoon.

   Puruveden rannoilla asuvat ja järvellä vapaa-aikaansa viettävät ovat kuitenkin havainneet, että järven vedenlaatu varsinkin lahtialueillaon nopeasti heikkenemässä. Ennen puhtaat hiekka- ja kivikkorannat kasvavat monin paikoin taajaa kaislikkoa, jonka ulkopuolella levittäytyy laajalle ulottuva kelluslehtikasvusto.

Liittolahden rantaa

Rehevöitymisen syy on selvä: maa- ja metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus.

Putkiniemen Pökrösuon vedet valuvat Puruveteen

  Vuonna 2010 perustettu ProPuruvesi-yhdistys on tarttunut ripeästi asioihin ja herätellyt niin kuntapäättäjiä kuin ELY-keskuksiakin työhön järven tilan huononemisen pysäyttämiseksi. Yhdistykseen on lyhyessä ajassa liittynyt yli 500 jäsentä. Puruveden tila on siis laajalti tiedostettu. Tämä on hyvä lähtökohta.

 Myös ELY-keskukset ovat liikkeellä: Etelä-Savon ELY on mm. lisännyt veden laadun tarkkailupisteitä ja Pohjois-Karjalan puolella on jo valmiita kosteikkosuunnitelmia valumien hillitsemiseksi.

 ProPuruveden puheenjohtaja Reijo Jantunen esitteli minulle kesäkuussa muutamia ongelmakohteita Putikiniemessä ja sen lähialueilla Puruveden itäosissa. Retki oli valaiseva, tilanne osoittautui selvästi huonommaksi kuin olin kuvitellut. Esimerkiksi Vaaran kylän kaakkoispuolella sijaitsevat Mehtolanlahti ja Haudanlahti olivat voimakkaasti rehevöityneitä ja molemmilla paikoilla oli havaittavissa reheville vesialueille tyypillistä kasvi- ja eläinlajistoa.

 Mainittakoon, että paikallisen asukkaan mukaan Mehtolanlahden rannat olivat 40 vuotta sitten  puhdasta hiekkarantaa, nyt samoilla paikoilla pesivät niin kaulushaikara kuin ruskosuohaukkakin! Haudanlahdella esiintyi mm. runsaasti sirolampikorentoja, itse asiassa en muista koskaan nähneeni kerralla niin montaa yksilöä. Pohjoisempana Pärnänlahdella havaittiin jopa täplälampikorento.

Täplälampikorento (kuva: Korentowiki/Jussi Mäkinen)

EU:n lintu- ja luontodirektiivien liitteissä mainittujen lajien esiintyminen rehevöityneillä alueilla synnyttää ristiriitaisen tilanteen: Puruveden kunnostustoimet tulevat kaventamaan näiden lajien elinmahdollisuuksia. Kuinka tilanteeseen pitäisi suhtautua?

Olen pitkällisen pähkäilyn ja keskustelujen tuloksena päätynyt siihen, että Puruveden rehevöitymiskehityksen katkaiseminen on tärkeintä. Ao. lajeille riittää elinympäristöjä runsaasti lähialueilla ja esim. kosteikoiden rakentamisen myötä sopivia paikkoja syntyy jopa lisää. Kaiken lisäksi järeämmät kunnostustoimet ovat vielä kaukana, ensisijaisen tärkeää on kääntää kehityksen suunta valumien mukana tulevaa ravinnekuormitusta pienentämällä. Jos tämä ei onnistu, on muukin turhaa.

Tarkoituksenani on tehdä kierros keskeisimmille ongelma-alueille heinäkuulla, kun vesikasvikasvustot ovat täysin kehittyneet. Päivitetään tilannetta silloin.