Kukkajäärien aikaa

 Retkeily ja valokuvaus on tänä kesänä jäänyt eri syistä valitettavan vähiin. Lenkeillä olen keskittynyt lähinnä kuntoiluun ja painonpudotukseen, (joista ehkä lisää myöhemmin). Sata lasissa tietä pitkin painaessa ei ehdi kiinnittää huomiota kuin perhosiin, muihin otuksiin aivan satunnaisesti.

 Sääli, sillä juuri nyt on paras aika havannoida kukkajääriä. Nämä usein suht kookkaat ja värikkäät kovakuoriaiset ovat kukkeimman keskikesän hyönteisiä. Sieltä missä kasvaa maitohorsmaa, koiran- tai karhunputkea ja ruusuruohoa (eli  lähes kaikkialta) voi helposti löytää useita lajeja. Tässä pieni lajitelma:

Nelitäpläjäärä (Pachyta quadrimaculata)

Korpikukkajäärän (Anoplodera reyi) naaras

Nelivyöjääriä (Leptura quadrifasciata) parittelemassa

Rusokukkajäärän (Anaplodera rubra) naaras

Tässä edellisessä kuvassa rusokukkajäärä istuu melko harvinaisella kasvilla eli punalatvalla. Kuva on otettu Puruveden rannalla Hälvässä.

Viherkukkajäärä (Anaplodera virens)

Päivän lausunto 2

 Olin tänään tuttavien mökillä jokavuotisissa niittotalkoissa. Mökin pihaa on hoidettu niittynä jo vuosia, ja tuloksiakin alkaa näkyä: suurelta osalta pitkä heinä on väistynyt ja tilalla on monilajinen kukkaniitty.

 Tauolla hyvän aterian jälkeen selailin sisustuslehteä, jossa esiteltiin -jälleen kerran- mukavasti remontoitu vanha talo. Eräässä kuvassa oli krikettimailoja, tikkataulu ym. muuta vapaa-ajan tilpehööriä, sekä kaksi pitkävartista haavia. Kuvateksti pysäytti: "Perhoshaaveilla on pyydystetty sudenkorento jos toinenkin. Niitä on elokuussa pihalla riesaksi asti":

 Toivottavasti ymmärsin väärin; pyydystääkö ja tappaako perhe sudenkorentoja koska niistä on riesaa?

 Minulle sudenkorennot edustavat täydellisyyttä ja kauneutta. Evoluutio on jo 325 miljoonaa vuotta sitten löytänyt muodon, jonka perusrakennetta ei ole tarvinnut olennaisesti muuttaa. Esimerkiksi korentojen keräily ei tulisi mieleenikään.

 Sitten on ihmisiä, joille luonto muodostaa jatkuvan uhan. On suurpetoja niin paljon, ettei uskalla mennä marjaan. On punkkeja, jotka levittävät vaikka mitä tauteja. Peräniitylle ei voi mennä, koska ennen sotia isoisä näki siellä käärmeen. Ja sudenkorennotkin lentelee pitkin pihoja ihan omin lupineen.

 Kuten sanottu: toivottavasti ymmärsin väärin.

Urpo Häyrinen:Salomaa

"Suomella on vanhastaan vankka maine suurten salojen ja erämaiden maana. Tänään todelliset erämaat ovat maassamme jo vähissä, niiden suuruuden päivät ovat auttamattomasti menneet."

 "Erämaaluontoamme on julkisissa tiedotusvälineissä, taiteen eri muodoin ja matkailumarkkinoilla loputtomasti ylistetty, mutta käytännössä salomaiden puolustajien rintama on pelottavan harva. Metsäteknokraattien konearmeijat ovat saaneet lähes estettömästi hyökätä kaikille salomaille, joiden puolustuskyvytön luonto on saanut ottaa vastaan murskaiskun toisensa jälkeen."

 "Syrjäisinkään kolkka ei ole tehohyödynnältä turvassa. Taloudellisesti vähäarvoisetkin, mutta luonnoltaan ainutlaatuiset alueet hävitetään itsetarkoituksenomaisesti metsätalouden nimissä."

Avohakkuu v. 2009 suojeluun ehdotetulla Ahvenlammin alueella Savonlinnassa

 "Turvetuotanto kaappaa soista oman osuutensa ja ahnehtii jatkuvasti uusia alueita. Loma-asutuksen vyöryä sisäjärvien viimeisiin luonnontilaisiin saaristoihin ei näytä mikään estävän."

 "Kaikkea tätä maisemissamme riehuvaa teknillistä toimeliaisuutta päätöksentekijät pitävät edelleen lähes varauksettomasti maamme tulevaisuuden kannalta yksinomaan siunauksellisena. Onneksi kansa alkaa herätä ja uskaltaa ajatella asiasta toisinkin."

 "Elintasomme nousu pohjautuu säälimättömään ja tuhlaavaiseen luonnonkäyttöön, jonka jäljet näkyvät pikälle ja kauan."

 "Eräänä maamme ja kulttuurimme kulmakivenä on Suomen luonto - alkuperäinen ja väkevä erämaaluonto, joka huokuu kautta kulttuurimme arvokkaimpien luomusten."

Hiidenportin kansallispuistoa

 Lainaukset ovat Urpo Häyrisen teoksen "Salomaa" esipuheesta, joka on päivätty Helsingissä 15.11.1978. Löysin kirjan Savonlinnan torilta, jossa eläkkeelle jäänyt tutkija myi omia kirjojaan. Kohta 33 vuotta on kulunut, mikä on muuttunut?

 Edellä olevat lainaukset ovat esipuheen keskeisin sisältö, ja ne pätevät edelleen. Erityisesti poliittisia päätöksentekijöitä koskeva lainaus on täysin tätä päivää.

  Turpeenotto on entisestään lisääntynyt ja sitä tuetaan voimakkaasti verovaroin. Metsissä möyrivät monitoimikoneet, joita ei 33 vuotta sitten vielä ollut.

 Rantarakentaminen jatkuu niin ikään yhä kiihtyvällä vauhdilla, pelkästään Saimaalle rakennetaan 400-500 loma-asuntoa vuodessa. Kunnanisät kuolaavat ulkokaartesta tehdyille laskelmille, jotka osoittavat mökkeilyn tuottavan satoja miljoonia.

 Toisaalta kirjaa lukiessa huomaa, että kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden verkosto on laajentunut selvästi 70-luvun lopulta. Kolovesi, Repovesi, Patvinsuo, Hiidenportti ja monet muut tutut kohteet mainitaan kirjassa "ehdotettuina kansallispuistoina". Nyt suuri osa näistä on toteutettu, osaa on ehditty jo laajentaakin.

 Myös muita tuttuja nimiä, kuten Parikkalan Siikalahti vilahtelee tekstissä ja kuvissa.

Koloveden kesää

 Eipä ollut 70-luvun lopulla ympäristöministeriötäkään eikä muutakaan ympäristöhallintoa, ken elää hän näkee, onko niitä enää 30 vuoden kuluttua. Niiden perustaminen jätti eri tahoille kipupisteitä, jotka eivät vieläkään ole lientyneet. Tämä näkyi selvästi edellisellä hallituskaudella, kun ympäristöhallintoa järjestelmällisesti näivetettiin.

 Kirjasta välittyy Urpo Häyrisen syvä huoli suomalaisen luonnon tulevaisuudesta, jopa epätoivo ja katkeruus. Työssään ensin maa- ja metsätalous- ja sittemmin ympäristöministeriön virkamiehenä hän pystyi varmaan vaikuttamaan asioihin, mutta kokiko hän vastuksen ylivoimaiseksi ja omat voimansa riittämättömiksi? Tämä kysymys nousee mieleen, kun muistamme, että Urpo Häyrinen poistui keskuudestamme oman käden kautta.

Kuutti kuoli verkkoon

Itä-Savo uutisoi tänään, että Joutenvedeltä on ilmoitettu verkkoon kuollesta kuutista.

Kuva: Juha Taskinen

Eipä siinä pitkään taas mennyt, verkkokalastuskieltohan loppui viikko sitten, ilmiselvästi liian aikaisin. Reilu tunnustus kuitenkin kalamiehelle siitä, että ilmoitti tapauksesta. Olin melko varma, että yhtään ilmoitusta ei tänä kesänä eikä ihan heti jatkossakaan tulisi. Osakaskunnissa on kuulemma vaikenemisen lakia taottu kalamiesten kalloihin oikein urakalla. Ilmeisesti vieraspaikkakuntalaista ei omerta ollut tavoittanut.

 Kevään mittaan kuultiin muutamista rajoitusalueella tavatuista verkoista, en tosin osaa arvioida, kuinka tehokasta Metsähallituksen valvonta oli. Kaksi miestä veneessä 1800km2 suuruisella alueella Saimaan sokkeloissa ei kuulosta kovin kattavalta, varsinkaan kun luvattomia verkkoja tuskin on merkitty.

   Valvonnoissa ilmennyt suurin ongelma liittyy, ehkä hieman yllättäen, katiskoihin. Kolmannes tarkistetuista katiskoista oli laittomia, eli niiden nielu oli liian löysä eikä sitä ollut varustettu rajoittimella. Niinpä kesäkuun alussa kuutti kuoli tälläiseen katiskaan Pihlajavedellä.

Kuva: Metsähallitus

 Itä-Savon nettisivuilla (joita hallitsevat puskasta ammuskelevat kylähullut) asiasta sukeutui keskustelu, jossa mm. väitettiin, että tietoa ei ole tarpeeksi. Melkoisessa umpiossa on täytynyt pysytellä, jos Saimaalla kalasteleva ei ole kuullut pyydysrajoituksista. Toisaalta kyseessä voi olla nykytrendin mukainen elämäntapa, jossa ei seurata tiedotusvälineitä mutta siitä huolimatta tiedetään kaikki maailman asiat. Onpa meillä kansanedustajakin, joka kerskuu sillä, ettei katso televisiota ta kuuntele radiota.

Päivän lausunto, osa 1

  Silloin tällöin sattuu silmään niin kuolemattomia lausuntoja, että ne tekee mieli ikuistaa. Aloitetaanpa uusi sarja niistä!

 Päivän kunniamaininta menee Joensuuhun. Pielisjoessa kaupungin keskellä sijaitsee Ilosaari, jonka halki virtaava Kaluvirta on tarkoitus peittää ja asvaltoida parkkipaikaksi. Asiasta on antanut lausunnon Joensuun kaupungin kaavoitusarkkitehti Katariina Surakka ja kuunnelkaa, näin se soi:

 - Kaluvirta vie paljon käyttökelpoista tilaa ihmisiltä muiden luonnonolioiden käyttöön.

Vanhoja ja nuoria

 Otin sunnuntain päivälenkille kamerankin mukaan, mutta tuuli oli voimakas ja esim. perhosten kuvaamisesta ei tullut oikein tulosta. Lämpimässä säässä lentokin oli vilkasta, eikä lajinmäärityksiä saanut aina tehtyä kiikarillakaan. Orvokki- ja angervohopeatäpliä oli lennossa mukavasti, samoin papurikkoja, mutta vilkkaasta lennosta johtuen en saanut selvää, joko joukossa oli tummiakin. Muista mainittakoon karhu- ja täpläsillikkäät sekä muutama tesmaperhonen.
 


 Nokkosperhosia tuntuisi olevan enemmän kuin moneen vuoteen ja se aiemmin ennusteltu kolmas sukupolvikin on tuloillaan: Nokkospuskassa retkeili jo joukko alle sentin pituisia toukkia.





Neitoperhosia näkyi keväällä ilahduttavan paljon, mutta niiden uudesta sukupolvesta ei ole vielä havaintoa. Yllättäen lenkin varrella tuli vastaan kaksi vanhaa, kovin kulunutta yksilöä.






 Vuoden tauon jälkeen tuulihaukat ovat palanneet pesimään Makkolan Raatesuolle. Peltoaukealla on kolme pöntön paikaksi sopivaa latoa, joista yksi on ollut asuttu vuosikausia. Talvella 2010 lato uhkasi kuitenkin sortua ja pönkityksen takia harjan alla ollut pönttö jouduttiin ottamaan pois. Jostain syystä muut pöntöt eivät viime vuonna haukoille kelvanneet ja pesintä jäi väliin.

Pöntössä alkaa olla täyttä.

Nyt haukat ovat siis palanneet ja juhannusaattona pöntöstä rengastettiin viisi poikasta!

Aikaisia hyönteishavaintoja

 Näin tänään 2.7. kesän ensimmäisen keisarinviitan. Myös muita isoja hopeatäpliä, ainakin orvokkihopeatäpliä oli jo useita lennossa. Nokkosperhosen syyssukupolvi (vai voiko sellaisesta enää puhua) oli lennossa jo juhannuksena. Niistä tuskin on enää talvehtijoiksi, tosin kolmas sukupolvi ehtii vielä hyvin aikuistua.

Keisarinviitta (Argynnis paphia) ruusuruohon kukalla

 Pari haapaperhoskoirastakin näkyi kesäkuun puolella, ritareja aivan kuun alussa.

Yhtä lailla aikaisessa ovat sudenkorennot. Paikallinen harvinaisuutemme, sorjahukankorento on tänä vuonna kuoriutunut jo touko- kesäkuun vaihteessa. Kävin pelipaikoilla Louhen Suurijoella 12.6. jolloin paikalla lenteli jo sukukypsiä koiraita, näinpä parittelevan parin ja yhden naaraankin. Normaalivuosina sorjahukat kuoriutuvat juuri kesäkuun 10.-12. päivän tienoilla. Samalla reissulla näin munivan karvaukonkorennon ja runsaasti neidon- ja immenkorentoja.

Nuori sorjahukankorento (Libellula fulva)

 Juhannuksena, jolloin sorjahukankorentojen parittelukausi on yleensä kiihkeimmillään, näkyi joella enää muutamia koiraita.