Vanhoja ja nuoria

 Otin sunnuntain päivälenkille kamerankin mukaan, mutta tuuli oli voimakas ja esim. perhosten kuvaamisesta ei tullut oikein tulosta. Lämpimässä säässä lentokin oli vilkasta, eikä lajinmäärityksiä saanut aina tehtyä kiikarillakaan. Orvokki- ja angervohopeatäpliä oli lennossa mukavasti, samoin papurikkoja, mutta vilkkaasta lennosta johtuen en saanut selvää, joko joukossa oli tummiakin. Muista mainittakoon karhu- ja täpläsillikkäät sekä muutama tesmaperhonen.
 


 Nokkosperhosia tuntuisi olevan enemmän kuin moneen vuoteen ja se aiemmin ennusteltu kolmas sukupolvikin on tuloillaan: Nokkospuskassa retkeili jo joukko alle sentin pituisia toukkia.





Neitoperhosia näkyi keväällä ilahduttavan paljon, mutta niiden uudesta sukupolvesta ei ole vielä havaintoa. Yllättäen lenkin varrella tuli vastaan kaksi vanhaa, kovin kulunutta yksilöä.






 Vuoden tauon jälkeen tuulihaukat ovat palanneet pesimään Makkolan Raatesuolle. Peltoaukealla on kolme pöntön paikaksi sopivaa latoa, joista yksi on ollut asuttu vuosikausia. Talvella 2010 lato uhkasi kuitenkin sortua ja pönkityksen takia harjan alla ollut pönttö jouduttiin ottamaan pois. Jostain syystä muut pöntöt eivät viime vuonna haukoille kelvanneet ja pesintä jäi väliin.

Pöntössä alkaa olla täyttä.

Nyt haukat ovat siis palanneet ja juhannusaattona pöntöstä rengastettiin viisi poikasta!

Aikaisia hyönteishavaintoja

 Näin tänään 2.7. kesän ensimmäisen keisarinviitan. Myös muita isoja hopeatäpliä, ainakin orvokkihopeatäpliä oli jo useita lennossa. Nokkosperhosen syyssukupolvi (vai voiko sellaisesta enää puhua) oli lennossa jo juhannuksena. Niistä tuskin on enää talvehtijoiksi, tosin kolmas sukupolvi ehtii vielä hyvin aikuistua.

Keisarinviitta (Argynnis paphia) ruusuruohon kukalla

 Pari haapaperhoskoirastakin näkyi kesäkuun puolella, ritareja aivan kuun alussa.

Yhtä lailla aikaisessa ovat sudenkorennot. Paikallinen harvinaisuutemme, sorjahukankorento on tänä vuonna kuoriutunut jo touko- kesäkuun vaihteessa. Kävin pelipaikoilla Louhen Suurijoella 12.6. jolloin paikalla lenteli jo sukukypsiä koiraita, näinpä parittelevan parin ja yhden naaraankin. Normaalivuosina sorjahukat kuoriutuvat juuri kesäkuun 10.-12. päivän tienoilla. Samalla reissulla näin munivan karvaukonkorennon ja runsaasti neidon- ja immenkorentoja.

Nuori sorjahukankorento (Libellula fulva)

 Juhannuksena, jolloin sorjahukankorentojen parittelukausi on yleensä kiihkeimmillään, näkyi joella enää muutamia koiraita.

Puruveden puolesta

  Puruvesi on osa Saimaan vesistöä ja se ulottuu Kerimäen, Kesälahden ja Punkaharjun kuntien alueelle. Järvi on ollut maankuulu kirkkaudestaan ja puhtaudestaan. Näiden perusteella Puruvesi on liitetty Natura2000-verkostoon.

   Puruveden rannoilla asuvat ja järvellä vapaa-aikaansa viettävät ovat kuitenkin havainneet, että järven vedenlaatu varsinkin lahtialueillaon nopeasti heikkenemässä. Ennen puhtaat hiekka- ja kivikkorannat kasvavat monin paikoin taajaa kaislikkoa, jonka ulkopuolella levittäytyy laajalle ulottuva kelluslehtikasvusto.

Liittolahden rantaa

Rehevöitymisen syy on selvä: maa- ja metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus.

Putkiniemen Pökrösuon vedet valuvat Puruveteen

  Vuonna 2010 perustettu ProPuruvesi-yhdistys on tarttunut ripeästi asioihin ja herätellyt niin kuntapäättäjiä kuin ELY-keskuksiakin työhön järven tilan huononemisen pysäyttämiseksi. Yhdistykseen on lyhyessä ajassa liittynyt yli 500 jäsentä. Puruveden tila on siis laajalti tiedostettu. Tämä on hyvä lähtökohta.

 Myös ELY-keskukset ovat liikkeellä: Etelä-Savon ELY on mm. lisännyt veden laadun tarkkailupisteitä ja Pohjois-Karjalan puolella on jo valmiita kosteikkosuunnitelmia valumien hillitsemiseksi.

 ProPuruveden puheenjohtaja Reijo Jantunen esitteli minulle kesäkuussa muutamia ongelmakohteita Putikiniemessä ja sen lähialueilla Puruveden itäosissa. Retki oli valaiseva, tilanne osoittautui selvästi huonommaksi kuin olin kuvitellut. Esimerkiksi Vaaran kylän kaakkoispuolella sijaitsevat Mehtolanlahti ja Haudanlahti olivat voimakkaasti rehevöityneitä ja molemmilla paikoilla oli havaittavissa reheville vesialueille tyypillistä kasvi- ja eläinlajistoa.

 Mainittakoon, että paikallisen asukkaan mukaan Mehtolanlahden rannat olivat 40 vuotta sitten  puhdasta hiekkarantaa, nyt samoilla paikoilla pesivät niin kaulushaikara kuin ruskosuohaukkakin! Haudanlahdella esiintyi mm. runsaasti sirolampikorentoja, itse asiassa en muista koskaan nähneeni kerralla niin montaa yksilöä. Pohjoisempana Pärnänlahdella havaittiin jopa täplälampikorento.

Täplälampikorento (kuva: Korentowiki/Jussi Mäkinen)

EU:n lintu- ja luontodirektiivien liitteissä mainittujen lajien esiintyminen rehevöityneillä alueilla synnyttää ristiriitaisen tilanteen: Puruveden kunnostustoimet tulevat kaventamaan näiden lajien elinmahdollisuuksia. Kuinka tilanteeseen pitäisi suhtautua?

Olen pitkällisen pähkäilyn ja keskustelujen tuloksena päätynyt siihen, että Puruveden rehevöitymiskehityksen katkaiseminen on tärkeintä. Ao. lajeille riittää elinympäristöjä runsaasti lähialueilla ja esim. kosteikoiden rakentamisen myötä sopivia paikkoja syntyy jopa lisää. Kaiken lisäksi järeämmät kunnostustoimet ovat vielä kaukana, ensisijaisen tärkeää on kääntää kehityksen suunta valumien mukana tulevaa ravinnekuormitusta pienentämällä. Jos tämä ei onnistu, on muukin turhaa.

Tarkoituksenani on tehdä kierros keskeisimmille ongelma-alueille heinäkuulla, kun vesikasvikasvustot ovat täysin kehittyneet. Päivitetään tilannetta silloin.

Retkellä Rantasalmella 6.6

Jätkäjäärä


Lehtotähtimö


Laji tuntematon


Myyränporras

Viiden hengen porukalla lähdimme katsastamaan Erolanniemen lehtoa ja ihailemaan sen antia. Keltavuokkoja oli vielä kukassa ja lehtotähtimöt kukkivat valkoisenaan. Tämä oli sama kotkansiipilehto kuin se, jossa toukokuun retkelläkin pistäydyimme. Koska silloin meitä oli vain kaksi, päätimme katsastaa paikan sillä mukana oli eri porukka. Kotkansiivet yleittyivät jo leukaan ja ne tulisivat kasvamaan vielä sitäkin suuremmiksi sillä lehtien kärjet olivat vielä kippurallaan. Myyränportaat olivat jo suuremmaksi osaksi auki ja valloittaneet ihan oman osansa kotkansiiviltä. Jokunen imikkäkin vielä kukki.

Lehtomaisessa, suurten kuusien varjostamassa lehdossa lauleli peukaloinen, joita tänä vuonna onkin ollut aika vähän äänessä. Kävelimme läheiselle niitylle, jota on joskus laidunnettu. Siitä kertoi vanha piikkilanka-aita. Niityllä oli mukava matala ja paahteinen kallioalue, jossa kasvoi paljon ahomansikkaa, suolaheinää ja pelto-orvokkia, seassa jokunen metsäorvokki.

Niitty oli heinäinen, mutta joitakin niittyleinikkejä, siankärsämöitä ja harakankelloja näkyi siellä täällä. Niityn parasta antia oli kuitenkin komea ja kookas musta jätkäjäärä koiras.

Seuraava kohteemme oli Haapalahden hakamaa, joka onkin yksi komeimmista Etelä-Savossa. Tarkoituksena oli etsiä noidanlukkoja, mutta retkeläisten katseet taisivat kiinnittyä enemmänkin taivaalla lentäviin tuulihaukkapariskuntaan, kuoviin, varpushaukkaan ja töyhtöhyyppään. Mutta niinhän se on, Lumpeen retkillä kaikki luontohavainnot ovat sallittuja! Valitettavasti noidanlukkoja ei löydetty yhtään.

Hurautimme autolla Parkuinmäen muistomerkille eväitä nauttimaan ja etsimään virnasaraa. Sitäkään emme löytäneet, mutta silmiin osui pikkulepinkäinen ja komea iso mittari harjumittari, joka taisi kaikille olla ihan uusi tuttavuus.


Niinpä kasvierikoisuudet jäivät sivuosaan kun hyönteiset ja linnut jäivät mielen päälimmäiseksi tästä retkestä.

Parkunmäen kotkansiipilehto 26.5

Kaksi urheata kasviretkeläistä uhmasi sadetta ja hyttysiä ja lähti katsomaan Parkunmäen kotkansiipilehtoa ja siellä kasvavia keltavuokkoja. Keltavuokkoja oli enää niukasti kukassa, sillä toukokuun helteet olivat saaneet ne kukkimaan hetkessä. Samoin kotkansiivet olivat jo kainaloon asti, vaikkakin vielä kärjistään kippuralla. Tämä kotkansiipikasvusto on yksi suurimmista yhtenäisitä kasvustoista Etelä-Savossa ja todella näkemisen arvoinen.

Samalla reissulla piipahdimme katsomaan Itäkylän kotkansiipilehtoa ja siellä kavavia imiköitä. Imikät olivatkin mukavasti kukassa ja myyränportaat vasta keriytymässä auki. Alueella oli myös runsaasti lehtotähtimöä, jota Etelä-Savossa näkee rehevimmissä lehdoissa havakseltaan. Täälläkin kotkansiivet kasvoivat kosteassa rinteessä tiheänä kasvustona, jossa ne tulevat hienosti esille.