Puruveden puolesta

  Puruvesi on osa Saimaan vesistöä ja se ulottuu Kerimäen, Kesälahden ja Punkaharjun kuntien alueelle. Järvi on ollut maankuulu kirkkaudestaan ja puhtaudestaan. Näiden perusteella Puruvesi on liitetty Natura2000-verkostoon.

   Puruveden rannoilla asuvat ja järvellä vapaa-aikaansa viettävät ovat kuitenkin havainneet, että järven vedenlaatu varsinkin lahtialueillaon nopeasti heikkenemässä. Ennen puhtaat hiekka- ja kivikkorannat kasvavat monin paikoin taajaa kaislikkoa, jonka ulkopuolella levittäytyy laajalle ulottuva kelluslehtikasvusto.

Liittolahden rantaa

Rehevöitymisen syy on selvä: maa- ja metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus.

Putkiniemen Pökrösuon vedet valuvat Puruveteen

  Vuonna 2010 perustettu ProPuruvesi-yhdistys on tarttunut ripeästi asioihin ja herätellyt niin kuntapäättäjiä kuin ELY-keskuksiakin työhön järven tilan huononemisen pysäyttämiseksi. Yhdistykseen on lyhyessä ajassa liittynyt yli 500 jäsentä. Puruveden tila on siis laajalti tiedostettu. Tämä on hyvä lähtökohta.

 Myös ELY-keskukset ovat liikkeellä: Etelä-Savon ELY on mm. lisännyt veden laadun tarkkailupisteitä ja Pohjois-Karjalan puolella on jo valmiita kosteikkosuunnitelmia valumien hillitsemiseksi.

 ProPuruveden puheenjohtaja Reijo Jantunen esitteli minulle kesäkuussa muutamia ongelmakohteita Putikiniemessä ja sen lähialueilla Puruveden itäosissa. Retki oli valaiseva, tilanne osoittautui selvästi huonommaksi kuin olin kuvitellut. Esimerkiksi Vaaran kylän kaakkoispuolella sijaitsevat Mehtolanlahti ja Haudanlahti olivat voimakkaasti rehevöityneitä ja molemmilla paikoilla oli havaittavissa reheville vesialueille tyypillistä kasvi- ja eläinlajistoa.

 Mainittakoon, että paikallisen asukkaan mukaan Mehtolanlahden rannat olivat 40 vuotta sitten  puhdasta hiekkarantaa, nyt samoilla paikoilla pesivät niin kaulushaikara kuin ruskosuohaukkakin! Haudanlahdella esiintyi mm. runsaasti sirolampikorentoja, itse asiassa en muista koskaan nähneeni kerralla niin montaa yksilöä. Pohjoisempana Pärnänlahdella havaittiin jopa täplälampikorento.

Täplälampikorento (kuva: Korentowiki/Jussi Mäkinen)

EU:n lintu- ja luontodirektiivien liitteissä mainittujen lajien esiintyminen rehevöityneillä alueilla synnyttää ristiriitaisen tilanteen: Puruveden kunnostustoimet tulevat kaventamaan näiden lajien elinmahdollisuuksia. Kuinka tilanteeseen pitäisi suhtautua?

Olen pitkällisen pähkäilyn ja keskustelujen tuloksena päätynyt siihen, että Puruveden rehevöitymiskehityksen katkaiseminen on tärkeintä. Ao. lajeille riittää elinympäristöjä runsaasti lähialueilla ja esim. kosteikoiden rakentamisen myötä sopivia paikkoja syntyy jopa lisää. Kaiken lisäksi järeämmät kunnostustoimet ovat vielä kaukana, ensisijaisen tärkeää on kääntää kehityksen suunta valumien mukana tulevaa ravinnekuormitusta pienentämällä. Jos tämä ei onnistu, on muukin turhaa.

Tarkoituksenani on tehdä kierros keskeisimmille ongelma-alueille heinäkuulla, kun vesikasvikasvustot ovat täysin kehittyneet. Päivitetään tilannetta silloin.

Retkellä Rantasalmella 6.6

Jätkäjäärä


Lehtotähtimö


Laji tuntematon


Myyränporras

Viiden hengen porukalla lähdimme katsastamaan Erolanniemen lehtoa ja ihailemaan sen antia. Keltavuokkoja oli vielä kukassa ja lehtotähtimöt kukkivat valkoisenaan. Tämä oli sama kotkansiipilehto kuin se, jossa toukokuun retkelläkin pistäydyimme. Koska silloin meitä oli vain kaksi, päätimme katsastaa paikan sillä mukana oli eri porukka. Kotkansiivet yleittyivät jo leukaan ja ne tulisivat kasvamaan vielä sitäkin suuremmiksi sillä lehtien kärjet olivat vielä kippurallaan. Myyränportaat olivat jo suuremmaksi osaksi auki ja valloittaneet ihan oman osansa kotkansiiviltä. Jokunen imikkäkin vielä kukki.

Lehtomaisessa, suurten kuusien varjostamassa lehdossa lauleli peukaloinen, joita tänä vuonna onkin ollut aika vähän äänessä. Kävelimme läheiselle niitylle, jota on joskus laidunnettu. Siitä kertoi vanha piikkilanka-aita. Niityllä oli mukava matala ja paahteinen kallioalue, jossa kasvoi paljon ahomansikkaa, suolaheinää ja pelto-orvokkia, seassa jokunen metsäorvokki.

Niitty oli heinäinen, mutta joitakin niittyleinikkejä, siankärsämöitä ja harakankelloja näkyi siellä täällä. Niityn parasta antia oli kuitenkin komea ja kookas musta jätkäjäärä koiras.

Seuraava kohteemme oli Haapalahden hakamaa, joka onkin yksi komeimmista Etelä-Savossa. Tarkoituksena oli etsiä noidanlukkoja, mutta retkeläisten katseet taisivat kiinnittyä enemmänkin taivaalla lentäviin tuulihaukkapariskuntaan, kuoviin, varpushaukkaan ja töyhtöhyyppään. Mutta niinhän se on, Lumpeen retkillä kaikki luontohavainnot ovat sallittuja! Valitettavasti noidanlukkoja ei löydetty yhtään.

Hurautimme autolla Parkuinmäen muistomerkille eväitä nauttimaan ja etsimään virnasaraa. Sitäkään emme löytäneet, mutta silmiin osui pikkulepinkäinen ja komea iso mittari harjumittari, joka taisi kaikille olla ihan uusi tuttavuus.


Niinpä kasvierikoisuudet jäivät sivuosaan kun hyönteiset ja linnut jäivät mielen päälimmäiseksi tästä retkestä.

Parkunmäen kotkansiipilehto 26.5

Kaksi urheata kasviretkeläistä uhmasi sadetta ja hyttysiä ja lähti katsomaan Parkunmäen kotkansiipilehtoa ja siellä kasvavia keltavuokkoja. Keltavuokkoja oli enää niukasti kukassa, sillä toukokuun helteet olivat saaneet ne kukkimaan hetkessä. Samoin kotkansiivet olivat jo kainaloon asti, vaikkakin vielä kärjistään kippuralla. Tämä kotkansiipikasvusto on yksi suurimmista yhtenäisitä kasvustoista Etelä-Savossa ja todella näkemisen arvoinen.

Samalla reissulla piipahdimme katsomaan Itäkylän kotkansiipilehtoa ja siellä kavavia imiköitä. Imikät olivatkin mukavasti kukassa ja myyränportaat vasta keriytymässä auki. Alueella oli myös runsaasti lehtotähtimöä, jota Etelä-Savossa näkee rehevimmissä lehdoissa havakseltaan. Täälläkin kotkansiivet kasvoivat kosteassa rinteessä tiheänä kasvustona, jossa ne tulevat hienosti esille.

Näsiä

Näsiä Daphne mezereum on puuvartinen pieni pensas, joka kukkii tuoksuvin aniliininpunaisin kukin aikaisin keväällä. Lehdet puhkeavat vasta kukinnan jälkeen. Näsiän löytää rehevistä ja valoisista lehdoista. Se on kauttaaltaan myrkyllinen, varsinkin sen marjat, lähinnä marjojen sisällä oleva siemen on myrkyllinen. Monet linnut pystyvät kyllä syömään näsiän marjoa ja niinpä ne levittävät tätä erikoista pensasta uusille kasvupaikoille.

Etelä-Savossa näsiä on suhteellisen yleinen, ainakin alueen itäosissa.

Näsiään on liitetty paljon uskomuksia. Sen myrkyllisyys on ollut tunnettua jo kauan. Kolmen marjan sanotaan tappavan jo koiran kokoisen nisäkkään. Lisäksi näsiän on uskottu osoittavan hyvää kaivon paikkaa.

Vuoden 2010 tapahtumia

Kevät tulee keikkuen ja ainakin täällä Rantasalmella näsiä kukkii jo valoisissa lehtometsissä. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 11.4 Savonlinnassa. Yhdistyksen puheenjohtajan jatkaa Elina Enho. Jäsenmaksu on 10€/henkilö ja tilinumero on 538304-274250. Kun haluat liittyä jäseneksi lähetä minulle sähköpostia niin liitän sinut postituslistaan. Tiedot retkistä ja tapahtumistaa saat vain sähköpostilistan kautta.

Luonnonkukkapäivää vietetään tänä vuonna 20.6. Etelä-Savossa on ainakin kaksi retkeä. Toinen on Punkaharjulla Luston maisemissa ja sen yhdistys toteuttaa yhdessä Metsähallituksen kanssa. Tietoa retkestä tulee aikanaan ilmestymään www.luontoon.fi/punkaharju

Toinen retki on Kerimäellä ja siitä lisää tietoa saa Timo Luostariselta timo.luostarinen at sll.fi ja näiltä sivuilta lähempänä kesää.

Retkikuvia ja kasvitietoa tänne kerätään pikkuhiljaa kunhan kesä taas edistyy!

P.S. Etelä-Savon Uhanalaiset kasvit -julkaisua on vielä saatavilla. Ota yhteyttä Timo Luostariseen timo.luostarinen at sll.fi tai soita 0505670500