Rantaminttu
Rantaminttu Mentha arvensis on meillä alkuperäinen luonnonkasvi järvien, jokien ja meren rannoilla, mutta sitä löytää myös niityiltä ja pihapiireistä. Se johtuu siitä, että minttua on viljelty myös rohdoskasvina, ja ne siement ovat usein vierasta alkuperää. Rantaminttu on melkein koko Suomessa yleinen kasvi, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Rantamintun tunnistaa sinisistä, lehtikiehkurassa olevista kukistaan. Kun murtaa pienen palan rantamintun lehteä ja haistaa sitä, ei voi enää erehtyä lajista, niin voimakas on mintun tuoksu lehdissä. Kukinto ei ole niinkään voimakkaasti tuoksuva. Rantaminttu kukkii heinä-elokuussa ja se on monivuotinen. Rantamintuua voi kerätä rohdokseksi ja se on suosittua ainakin teen raaka-aineena.
Rantaminttu
Mäkiminttu
Mäkimintun Satureja vulgaris tunnistaa mintuksi karvaisuutensa ja tuoksusnsa perusteella, vaikka se mintuista taitaa olla kaikkein heikoimmin tuoksuva. Mäkimintun huulikukkaiset kukat ovat yksivärisen karmiininpunaisia. Kukat ovat kaikki latvassa, eikä niin kuin rantamintulla, varren ympärillä. Mäkiminttu on kalkinsuosija eikä ole niin kulttuurisidonnainen kuin ehkä lajiparinsa ketokäenminttu Satureja acinos, vaan se kasvaa luontasilla sijoillaan lehtometsiköiden reunamilla, niityilla ja ahoilla. Mäkiminttu on kohtalaisen harvinainen ja yleisenä sitä esiintyy vain Etelä-Savossa, Lounais-Suomessa ja Ahvenenmaalla ja se puuttuu suurimmasta osasta maatamme.
Ilokseni löysin yhden mäkiminttuyksilön pihapiirini kedolta, jota olin antanut naapurin hevosten laiduntaa. Ehkä se oli kasvanut siinä aiemminkin, mutta nyt se pisti silmääni, kun se ei ollut hevosille maistunut.
Mäkiminttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti