Paluu töihin

 Kahden kuukauden lomautus alkoi käydä voimille ja elokuu meni lähinnä joutavassa hiimailussa sekä punaviinin parissa. Onneksi jaksoin kuitenkin kuntoilla, joten hyvin alkanut painonpudotus ei tyssännyt, tosin eipä ihmeemmin edistynytkään.

 Olen nyt julistanut tipattoman syyskuun ja kuluneet neljä päivää ovat olleet menestys! Blogia pyritään tästä lähtien päivittämään vähintään kerran viikossa.

Palokärpänen (Larphia gibbosa)

Palokärpäset  ovat kookkaita, kaksisiipisiin (Diptera) kuuluvia petokärpäsiä. Tämän kaverin tapasin tänään lenkillä. Käsittääkseni lajin suomenkielinen nimi on kyrmypalokärpänen, mutta tässä vaiheessa odottelen vielä varmistusta viisaammilta.

 Lisäsin toisen kuvan samasta lajista, tämä on vanhempi, mutta sormeen verrattuna koko käy paremmin ilmi.

Varmistus tuli, lajimääritys on oikein.

Rokansaari

 Olen liikkunut Saimaalla niin vähän, että se on synti. Niinpä, kun heinäkuussa tuli tilaisuus lähteä mukaan kirkkoveneporukkaan Lietvedelle lähdin ihmeemmin epäröimättä mukaan.

   Porukassa oli kokeneita, mm. Laatokan suotuihin osallistuneita konkareita. Mitään moposulkeisia ei noviisin kuitenkaan tarvinnut käydä läpi, itse asiassa sain ylennyksen (?) kippariksi jo toisena päivänä.

 

Kirkkovene oli sporttimallia

Äkkinäiselle rytmissä soutaminen vaati aluksi keskittymistä, jos unohtui ihailemaan maisemia tai tiirailemaan lintuja, kolhi seuraavalla vedolla edellä istuvan selkää tai vähintään airoja (sori Maija).

 

Ja sit mentiin

 Leiripaikkamme oli Lietveden Rokansaari, joka osoittautui suosituksi retkikohteeksi. Samalla hiekkarannalla yöpyi kolmattakymmentä melojaa ja ympäri saarta useita venekuntia. Tilaa kuitenkin riitti kaikille. Yllättäen saaresta löytyi pubikin, Mallun kuppila

Auringonlaskua Lietvedellä kelpasi ihailla

 Hiekkarantoja saaressa on kilometrikaupalla ja ainakin Lietveden puoleinen ranta on "lapsiystävällinen", hiekkapohjainen ja matala.

Rokansaaren rantametsää, kenttäkerroksen valtavarpu variksenmarja

.

Rokansaaren erikoisuus ovat kirkasvetiset sisälammet

Yövilkka

 Omat retkeilytavat ovat niin piintyneitä, että uudessa porukassa tuntee itsensä oudoksi pitemmän aikaa. Toisen päivän aamuna olin valmistautunut tutkimaan itse saarta, onhan se yksi Saimaan hienoimmista. Yllätyin aika lailla, kun lähdettiinkin soutamaan. Käynti Liehtalanniemen talomuseossa oli toki mielenkintoinen ja tälle reissulle mahtui se pubikäyntikin.
 Toiseeen tapaan viettää kesää sai tuntumaa heti lähdössä, sillä veneeenlaskupaikka sijaitsi vilkaalla karavaanialueella. Siellä porukka istuskeli asuntovaunujensa kupeella kuin sillit suolassa. Ei sovi minulle, mutta asiaan vihkiytyneet näyttivät viihtyvän.

Sinappiperhosia

Kaakkoisen ilmavirtauksen mukana on viimevuotiseen tapaan tullut runsaasti sinappiperhosia, sain peltotieltä muutamista kuvankin.

 Sinappiperhosen käyttäytymisessä kiinnitti huomiota levoton lentely, kukalta noustuaan perhonen ei millään tahtinut löytää uutta istuinpaikkaa vaan pyöri ympäriinsä pitkän aikaa. Ero lanttuperhoseen on niin selvä, että piirrettä voisi käyttää jopa tunnistamiseen.

Kukkajäärien aikaa

 Retkeily ja valokuvaus on tänä kesänä jäänyt eri syistä valitettavan vähiin. Lenkeillä olen keskittynyt lähinnä kuntoiluun ja painonpudotukseen, (joista ehkä lisää myöhemmin). Sata lasissa tietä pitkin painaessa ei ehdi kiinnittää huomiota kuin perhosiin, muihin otuksiin aivan satunnaisesti.

 Sääli, sillä juuri nyt on paras aika havannoida kukkajääriä. Nämä usein suht kookkaat ja värikkäät kovakuoriaiset ovat kukkeimman keskikesän hyönteisiä. Sieltä missä kasvaa maitohorsmaa, koiran- tai karhunputkea ja ruusuruohoa (eli  lähes kaikkialta) voi helposti löytää useita lajeja. Tässä pieni lajitelma:

Nelitäpläjäärä (Pachyta quadrimaculata)

Korpikukkajäärän (Anoplodera reyi) naaras

Nelivyöjääriä (Leptura quadrifasciata) parittelemassa

Rusokukkajäärän (Anaplodera rubra) naaras

Tässä edellisessä kuvassa rusokukkajäärä istuu melko harvinaisella kasvilla eli punalatvalla. Kuva on otettu Puruveden rannalla Hälvässä.

Viherkukkajäärä (Anaplodera virens)