Alajoki ja Lajunsuo, Rantasalmi

5.7 teimme retken kahteen suokohteeseen. Alajoen rantamat ovat soidensuojeluohjelmassa olevia pienen joen luhtarantoja. Suolta on joskus löydetty suovalkkua (kuva yllä), jouhiluikkaa ja korpinurmikkaa. Kuuden hengen voimin katselimme suomättäitä ja etsimme kirjaimellisesti neulaa hinäsuovasta, kun yritimme etsiä suovalkkua. Olimme suolla noin kaksi tuntia löytämättä oikeastaan mitään erikoista lajistoa, kun jo pois lähtiessämme törmäsin mättääseen jossa tökötti suon ainoat(?) suovalkut. Enpä muistanutkaan, että ne olivat NIIN pieniä!


Korpinurmikka ja jouhiluikka jäivät löytämättä. Tien viereen oli kaivettu hiljattain viemäriverkostoa ja niinpä siinä oli mukava katsella vähän erilaista kasvustoa. Musta-apila (kuva alla) kiinnitti heti huomiomme ja joen rantamilta löytyi monelle outo rentovihvilä.

Lajunsuo on niinikään soidensuojelualuetta. Sieltä löysimme rimpipinnoilta peräti 15 suovalkkuyksilöä. Luulen, että niitä olisi löytynyt enemmänkin, jos olisimme haravoineet isohkon alueen oikein tarkkaan. Valtatien reunassa kukki komeasti alueellisesti uhanalinen ojakurjenpolvi (kuva yllä).

Tulevia retkiä

15.7 Laukansaari, Savonlinna
- kokoontuminen klo 13.00 Savonlinnana ABC:llä

17.7 Hevonniemi, Rantsalmi / Savonlinna
- kokoontuminen klo 10.00 Kallislahden huoltoasemalla (Teboil?)

18.7 Linnansaaren kansallispuisto
- kokoontuminen klo 10.00 Porosalmella (Rantasalmi), venelaituri (Porosalmentie 313, Lomakylä Järvisydämen laituri)

19.7 Suot
- kokoontuminen klo 10.00 Luontokeskus Oskarin parkkipaikalla, Ohitustie 7, Rantasalmi

Luonnonkukkapäivä Linnansaaren kansallispuistossa

Luonnonkukkienpäivää vietettiin tänä vuonna 14.6. Myös yhdistys osallistui sen viettoon tekemällä retken Linnansaaren kansallispuistoon, Louhimaan torpalle. Retki toteutettiin yhdessä Metsähallituksen ja Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Allekirjoittanut oli toinen retken vetäjistä Mervi Niirasen kanssa. Retki saikin suuren suosion ja osallistujia olisi tullut enemmänkin kuin mitä kuljetuskalusto pysti saareen viemään. Retkeläisiä oli huimat 60 henkeä!

Ison ryhmän vetämisessä on haasteensa, varsinkin kun kuljetaan polkuja pitkin. Onneksi osallstujat olivat aktiivisia ja jaksoivat kysellä, sillä kaikkien huomiota yhtäaikaa oli mahdotonta saavuttaa jonossa kulkiessa. Aloitimme esittelyn Sammakkoniemen leirintäalueen niittykasvillisuudella. Tavallisemmat niittyjen ja pihapiirienkin kasvit olivat hyvin kukassa ja näkyvillä. Koiranputki, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi (kuva), nurmitädyke (kuva), hiirenvirna, ojakellukka ja koiranheinä ainakin tuli esitellyksi osallistujille.

Polkumme kulki rehevän lehtonotkelman kautta ja niinpä saimme esiteltyä osallistujille melkeinpä kaikki lehdon opaskasvit ja muutama muu kasvi. Läpi tuli käytyä ainakin mustakonnanmarja (kuva) hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi-imarre, metsäimarre, käenkaali, lehtokuusama, näsiä, sudenmarja, koiranheisi, lehtomatara sekä korpikaisla.

Louhimaan torpalla Mervi kertoi Metsähallituksen niittyjen hoidosta Linnansaaressa. Siellä vielä katselimme niittykasveja lisää ja tietenkin idänkurhon (kuva), jota on siirtoistutettu Linnansaareen torpan pihapiiriin.

Lamminmäen niityt

Kesän 2009 Kasviretket ovat alkaneet jo hyvän aikaa sitten, mutta blogin päivitys on vähän jäljessä. Anteeksi siitä! Mutta asiaan:

Kasviyhdistys Lumpeen ensimmäinen kasviretki tehtiin 31.5 Lamminpään niityille Kerimäellä. Tarkoituksena oli katsastaa vanhan pihapiirin niityt tulevan kesän hoitotoimenpiteitä varten. Niittyjä on hoidettu sattuman varaisesti Ympäristökeskuksen toimesta työllisyystöinä. Nyt Etelä-Savon Luonnonsuojelupiiri on ottanut asian hoitaakseen ja siihen saadaan jopa rahoitusta Luonnonsuojeluliiton kautta ns VR-perinnemaisemahankkeen kautta. Kasviyhdistys on lupautunut olemaan mukana niittotalkoissa.

Retkelle osallistuivat myös Kerimäen Maaseutunaiset, jotka ottavat hoitaakseen toisen alueen niittypaloista. Varsinaisia niittykasveja ei vielä tietenkään ollut kukassa, mutta lehtiruusukkeita jo näkyi mm valkoailakkia ja heinäratamoa. Toisella niityllä, jota ympäröi metsä, löytyi mm ketoneilikkaa, särmäkuismaa ja pietryrttiä. Metsän reunamilla olisi pitänyt olla myös hoikkaängelmää, mutta sitä ei löydetty. Metsän siimeksessä ja ojan reunamilla kukkivat kullerot.

Idänhepokatti

 Idänhepokatti (Tettigonia cantans) on nimensä mukaisesti maassamme itäinen laji.

Sen voimakasta siritystä voi kuulla loppukesällä kaakkoisrajalta aina Savonlinnan länsipuolelle ulottuvalla alueella, lännempänä laji on tuntematon ja keskisuomalaisille turisteille suuri ihmetyksen aihe.

 Pitkään näytti siltä, että lajin levinneisyys loppuu lännessä Haukiveteen, mutta viime vuosina idänhepokatteja on avattu myös Rantasalmen puolella.  Leviäminen on kuitenkin hyvin hidasta, kotiseudullani Kerimäellä lajia on ollut "aina".

 Lähikuvassa hepokatti näyttää tieteiselokuvan hirviöltä.